Metsäradio.

Metsäradio vie meidät seuraavaksi Heinävedelle tapaamaan luontokartoittajaa. Risto Sulkava toimi kymmenisen vuotta Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Hän on koulutukseltaan biologi, ja väitteli tohtoriksi Joensuussa 2006 aihepiirinään saukko. Nykyisin Sulkavat asuvat Pohjois-Karjalassa Heinävedellä, Pirteän Pässin pihapiirissä Ilmari Räsäsen Säätiön omistamalla yli 350 hehtaarin laajuisella tilalla. Tilan metsistä on suojeltu yli puolet, ja toisella puolella harjoitetaan kokonaan avohakkuutonta metsätaloutta mahdollisimman luontoystävällisesti. Siru Päivinen ajeli komeaan maalaismaisemaan, todella vanhaan pihapiiriin.

Karttaa katsoessa ei aina muista, miten iso alue Lappi on. Ja kuinka vähän siellä loppujen lopuksi asuu ihmisiä. Osa heistä on paluumuuttajia, kuten Muoniossa asuva viihdealan taustavaikuttaja Tapio Pieskä. Hänelle pohjoisen luonto ja elämäntyyli ovat tuntuneet aina kaikkein omimmilta. Vuontisrovan laavulla Pallastunturin kupeessa on hyvä keittää kahvit ja pysähtyä pohtimaan ihmisen kaipuuta luontoon. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Kaikille radion luonto-ohjelmien kuuntelijoille tuttu kotkalainen luontoharrastaja Urpo Koponen kohtasi elämässään yllättäviä vastoinkäymisiä muutamia vuosia sitten. Hän sairastui vakavasti. Pitkän toipumisjakson aikana sairaalahoitojen ja lääkkeiden lisäksi hän haki parantavaa voimaa lintujen rengastuksesta. Juha Laaksonen tapasi Urpo Koposen, ja näin hän kertaa viime vuosien tapahtumia.

Etelä-Sallan alueen luonto on monipuolista. Alueella on useita luonnonsuojelualueita, joihin kuuluu laajoja aapasoita, vanhoja metsiä ja tuntureita. Myös suojelualueiden ulkopuolella on hienoja luontokohteita: erämaisia vaaroja, laajoja soita ja reheviä jokivarsia. Valtioneuvosto on kesäkuussa istunnossaan antanut hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi Sallan kansallispuistosta. Kansallispuisto perustettaisiin Sallan kunnassa sijaitsevalle valtion omistamalle Sallatunturin luonnonsuojelualueelle. Sallan kansallispuisto olisi Suomen 41. kansallispuisto. Tavoitteena on, että laki Sallan kansallispuistosta tulisi voimaan tämän vuoden aikana. Sallan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Petteri Salmijärven tapasi toimittaja Jarmo Siivikko.

Kirjoissa ja elokuvissa rikollinen palaa usein rikospaikalle - ja eikös se ole oikeastaan aika luonnollinen juttu? Oikeassakin elämässä on jännä käydä vuosien jälkeen paikoissa, joista on paljon muistoja. Vieläkö kohteessa näyttää tutulta ja millaisia muistoja reissu nostattaa mieleen? Anna-Kaisa Brenner patikoi ensi kertaa 1980-luvun alussa inarilaiseen Pielpajärven erämaakirkkoon. Tiettömään erämaahan rakennettu kirkko teki tuolloin suuren vaikutuksen. Niinpä lähes päivälleen 39 vuotta myöhemmin hän käveli saman reitin uudelleen. Oliko mikään muuttunut?

Metsäradiossa puhuttiin vieraslajeista ja ilmastonmuutoksesta. Tämä kesä on oiva esimerkki siitä miten lämpimämpi säätila vaikuttaa ympäristöön ja kasvimaailmaan. Vieraslaji on puolestaan ihmisen tahallaan tai tahattomasti muualta tuoma uusi laji, joka pahimmillaan uhkaa kotimaisia eläimiä tai kasveja. Mustilan arboretumin toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen pohtii vieraslajeja ja ilmastonmuutosta Asko Hauta-ahon kanssa.

Kolttakulttuurissa on paljon eläimiin liittyviä uskomuksia ja tarinoita. Suuria eläimiä, kuten karhua, kunnioitetaan. Karhu ei ole esimerkiksi sevettijärveläisen Kauko Ljetoffin lähimetsässä tai kotipihallakaan mitenkään harvinainen vieras. Toimittajana oli Anna-Kaisa Brenner.

Suomalaispihoille nousee tasaiseen tahtiin rakkaudella tehtyjä rakennuksia. Yksi rakentaa puolisolle kasvihuoneen, toinen kokoaa pihakeinun. Kauko Ljetoff rakensi vaimolleen tsasounan. Tsasounat eli rukoushuoneet kuuluvat ortodoksikulttuuriin ja ne rakennetaan perinteisesti puusta. Harvemmin niitä kuitenkaan kukaan yksin rakentaa, mutta Kauko Ljetoffin taitavista käsistä syntyi Johannes Valamolaiselle nimetty pyhäkkö. Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispa vihki alkukesästä tämän Sevettijärvellä sijaitsevan hirsitsasounan, jota seuraavassa esittelee itse rakentaja, Kauko Ljetoff.

Metsäradiossa harrastettiin lähiretkeilyä ja kiivettiin Koskenvuoren huipulle Jyväskylässä. Upea maisema palkitsee kulkijan näkymillä Vaajakosken ja Jyväskylän suuntaan. Historia havisee voimallisesti korvissa lapinraunioiden muodossa, joka näyttäytyy kiviröykkiönä näköalapaikalla. Suojelualueella - lähellä Koskenvuoren huippua hiipivät hengästyneenä Jussi Ristonmaa ja Asko Hauta-aho.

Suomen maaseutukesään kuuluvat tietysti lampaat. Janakkalan Kirissä laiduntaa kahdeksan lammasta, jotka ovat vuokralla maisemanhoitajina eli niittyä ja pusikoita harventamassa, mutta samalla koko naapuristoa ilahduttamassa. Toimittajamme kävi katsomassa kesälampureiden Milla ja Sami Ylitalon lammaslaumaa. Kolmenkympin helteessä siestaa viettäneet eläimet eivät juuri visiitistä hätkähtäneet, vaikka radioon pääsivät ja leivilläkin houkuteltiin. Ylitalojen Martta-koiralla sen sijaan riitti energiaa helteestä huolimatta. Se on lampaista alati innoissaan. Toimittajana Janakkalassa oli Anna-Kaisa Brenner.

Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila on kuuluisa valtavista douglaskuusistaan. Puun kotiseudulla Pohjois-Amerikassa kerrotaan usein tarinaa suuresta intiaanipäälliköstä, joka mietiskeli puun juurella ja jota hiiret siellä häiritsivät. Päällikkö ärähti niille kerran ja sitten vielä voimallisemmin. Hiiret pelästyivät ja piiloutuivat douglaskuusen käpyihin. Siellä ne ovat vieläkin piilossa. Vain hännät ja takajalat näkyvät kävyn muodoissa. Douglaskuusi on sekä kauniin, arvokkaan puutavaransa johdosta että jättimäisenä koristepuuna Mustilan tärkeimpiä havupuita. Parhaimmat puut ovat yli 40 metrin mittaisia eivätkä suinkaan ole vielä lopettaneet kasvuaan. Toiminnanjohtaja Jukka Reinikaisen tapasi toimittaja Asko Hauta-aho.

Jussi Ristonmaa on viettänyt aikaa ilvesasioiden kanssa jo vuosikymmenien ajan. Ristonmaa järjestää Jyväskylässä ilvesretkiä Koskenvuoren maastossa, mutta hän ei takaa varmuudella havaintoja tuosta harvinaisesta eläimestä vaan kaikki tapahtuu aina tarinoiden avulla. Tietysti liikkuminen ilveksen esiintymisalueella jylhässä maisemassa on aina jännittävää. Kesäiselle retkelle lähti Metsäradion toimittaja Asko Hauta-aho.

Metsäradiossa kuultiin Riku Lumiaron kesäinen ilvestarina. Tämä tapahtui kesäisenä yönä Saimaan Kolovedellä. Mielenkiintoisen ilvestarinan kuunteli Juha Laaksonen ja kyseli vielä tarkemmin yön tapahtumista.

Kaisa Aikio on tuttu TV:stä ja Yle Luonnon Jäälivestä. Hän on luultavasti Ylen saamenkielisten uutisten tunnetuin toimittaja, Rouva Oddasat. Kaisa asuu ja elää Utsjoella hienoissa, jopa eksoottisissa maisemissa. Metsäradion Anna-Kaisa Brenner kävi pohjoisessa tapaamassa toimittajakaimaansa. Henkilökuvaa oltiin tekemässä, mutta kaksiääniseksi luonnon ihasteluksihan se meni.

Luontoon lojumaan jätetyt siimat ovat iso riesa eläimille. Erityisesti linnut voivat sotkea itsensä pahasti siimoihin. Lahdessa vapaaehtoiset joutuvat auttamaan yhä useammin siimoihin ja koukkuihin tarttuneita lintuja. Nyt tilannetta vaikeuttaa se, ettei vesilintija voida viedä esimerkiksi Heinolan lintuhoitolaan kuntoutettaviksi lintuinfluensssariskin vuoksi. Yksi lintuja auttavista vapaaehtoisista on Jenni Räisänen. Hän joutuu keräämään hylättyjä siimoja päivittäin, ja lintujen vakavatkin vammat ovat tulleet hänelle tutuksi. Toimittajana Lahdessa on Mika Moksu.

Metsäradiossa Juha Laaksonen vieraili Mäntyharjulla Römmilän maalaismaisemissa. Nuori isäntä Karri Eerikäinen on ottanut siellä hoitaakseen suvun vanhan tilan. Aiheena olivat metsät.

Kesä on ihmisen parasta aikaa. Tai sitten ei, jos hyttysiä on niin paljon ettei sekaan meinaa mahtua. Pohjoisessa kesä merkitsee valoisaa ja energisoivaa yötöntä yötä, mutta Lapin kesä voi olla myös yhtä tuskaa, jos sattuu olemaan itikanpuremille herkkä. Kesä ei ole muoniolaisen Tapio Pieskän lempivuodenaika, mutta taiteilijoiden ja kulttuuriväen taustavaikuttajana hän on saanut vuosien varrella saanut todistaa montaa yöttömään yöhön hullaantumista. Ja olihan tässä muutama vuosi sitten jopa kesä, jolloin hyttyset häipyivät joksikin aikaa kuin taikaiskusta. Tapio Pieskä ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner kävivät kahvittelemassa Vuontisrovan laavulla keskellä valoisaa kesäyötä.

Seuraavaksi Metsäradiossa etsitään kesän viimeisiä ääniä. Heinäkuussa luonnon äänimaailma metsissä hiipuu vähitellen ja sitä perinteistä lintujen laulua kuulee yhä vähemmän. Parhaat mahdollisuudet konsertille on heti auringonnousun jälkeen. Kesän lurittajia lähti Kukkasjoelle äänittämään Asko Hauta-aho.

On havaittu, että nykylasten satukirjoissa esiintyy yhä harvempia eläin- ja kasvilajeja, kertoo oululainen satukirjailija Päivi Tuulikki Koskela. Hän halusi saada Itämerellä tapahtuvaan lastensatukirjaansa mukaan oikeita Itämeren lajeja: härkäsimppuja, liejutaskurapuja, harmaahylkeitä, rasvakaloja. Hanke laajeni myös suureksi lasten piirustuskilpailuksi- ja baletiksi, joka nähdään Itämeripäivänä elokuussa. Minna Pyykkö tapasi oululaiset Päivi Tuulikki Koskelan ja muusikko Mikko Koskelan, joka on säveltänyt kirjaan kappaleen. He juttelivat Seikkailu Itämeressä- kirjasta, lasten meripiirustuksista ja siitä, miten paljon lapset nykyään seikkailevat luonnossa.

Ikimetsä laulaa sellaisin sävelin, joita ei ihmisen runtelemista raiskioista ja vain teini-ikäisiksi kasvavista metsänkuvatuksista kuule. Vanhoja omien lakiensa mukaisesti eläviä metsiä ei koko puska-Suomessa ole kuin muutamia prosentteja, eikä valtaosa suomalaisista ole oikeaa metsää koskaan nähnytkään. Hämyisten aarnikuusikoiden ja jylhien honkatemppeleiden salaisissa komeroissa kaikuvat myyttisen sinipyrstön, salaperäisen pikkusiepon ja terhakan idänuunilinnun sävelet. Näiden solistien taustakuorona visertää leppälintu ja vaikertaa kulorastas. Pertti Koskimies äänitti hyttyspilven ympäröimänä ikimetsän ainutkertaista laulua Lieksassa Patvinsuon jylhillä vaaranrinteillä.